Ruovesi

Ennen kuin tapasin avopuolisoni, en edes tiennyt että Suomessa on olemassa paikka nimeltään Ruovesi. Suomenruotsalaisena olin enimmäkseen liikkunut rannikolla ja muutamamassa suuremmassa kaupungissa (pois lukien ne kaksi vuotta kun asuin opiskelujeni takia Kajaanissa). Mutta nykyään myös Järvi-Suomi on minulle tuttu eikä tunnu enää vieraalta viettää aikaa kesämökillä järven rannalla meren rannan sijaan. Tässä postauksessa kerron siksi vähän minun kokemuksistani Ruovedestä.

Lyhyesti Ruovedestä

Ruovesi sijaitsee 77 km Tampereelta pohjoiseen, ja siellä asuu noin 4400 asukasta. Kokonaispinta-ala on 950 km2, josta vesistön osuus on noin 173 km2. Ruovedellä on yhteensä 211 järveä.

Murole

Syy siihen että käyn nykyään tasaisin väliajoin Ruovedellä, on siis että avopuolisolla on sukua ja kesämökki siellä. Kesämökki sijaitsee pienessä Muroleen kylässä. Vaikka se on pieni paikka jossa ei ole melkein mitään palveluja (noin 20 km lähimpään ruokakauppaan), niin siellä on muutamia paikkoja joissa on mukava käydä varsinkin kesällä. Yksi näistä on Muroleen kanava ja kesäkahvila. Kanava yhdistää Näsijärven Vankaveden ja Paloveden järven tosiinsa. Kanavan avautuva kääntösilta houkuttelee useita katsojia. Myös läheinen kahvila/ravintola on suosittu kesäaikaan.  

Muroleen kanava
Muroleen kesäkahvila

Toinen uutuus tänä kesänä oli kahvila Muroleen kahvimakasiini. Siellä muutamat nuoret pitivät kahvilaa pienessä makasiinissa, joissa he myivät itse tehtyjä leivonnaisia. Oikein hyvä ja niin idyllistä, läheisellä pellolla oli laiduntavia lehmiä. Toivottavasti he pitävät kahvilaa auki myös ensi kesänä.

Ruoveden keskusta

Noin 25 km Muroleesta sijaitsee Ruoveden keskusta. Kävellessä keskustan läpi ohitetaan esimerkiksi kirkko, kotiseutumuseo ja Runebergin lähde. Kerrotaan että Runeberg usein kävi lähteellä asuessaan vajaan vuoden verran Ruovedellä 1800-luvun alussa.

Runebergin lähde

Keskustassa on myös muutamia kauppoja ja kirpputoreja, ja jos tulee nälkä tai jano voi käydä esimerkiksi Ruoveden rantaravintolassa, kiinalaisessa ravintolassa nimeltään Hot Pot, tai kahvilamyymälässä Moni-Tori. Moni-Torista löytyy kahvilatoiminnan lisäksi myös käsitöitä, leivonnaisia ja elintarvikkeita paikallisilta tuottajilta.  

Helvetinjärven kansallispuisto

Eniten tunnettu Ruovesi on kuitenkin ehkä kansallispuistostaan, Helvetinjärven kansallispuisto, joka sijaitsee noin 8 km keskustasta. Siellä on useita eri pituisia vaellusreittejä. Kävimme siellä muutama kesä sitten ja kiersimme ainoastaan lyhyen reitin. Kävimme silloin muun muassa katsomassa tunnettua, muutaman metrin levyistä ja noin 40 metriä korkeaa, kalliosolaa Helvetinkolua, sekä ihailimme muita maisemia.

Kalliosola Helvetinkolu
Maisemia Helvetinjärven kansallispuistossa

Ehkä vierailu Helvetinjärven kansallispuistossa olisi sopiva syysretki?

Luontopolku Bodvattnetin kierto Merenkurkussa

Tänään tapasin muutamaa ystävää jota en ollut nähnyt pitkään aikaan, ja olimme päättäneet lähteä kiertäämään jotain luontopolkua. Valitsimme Bodvattnetin kierron Björköbyssä, Mustasaaressa. Tämä luontopolku alkaa Svedjehamnista, noin 40 km Vaasan keskustasta. Matkalla sinne ylitetään myös Suomen pisimmän sillan, Raippaluodon sillan.

Björköby kuuluu Merenkurkun maailmanperintöalueeseen, joka on jääkauden muovaama ja johon maankohoaminen vaikuttaa edelleen. Kun mannerjää alkoi sulamaan syntyi moreenimuodostumia, joita kutsutaan De Geer -moreeneiksi. Näitä voidaan ihailla 20 metriä korkeasta näkötorni Saltkaretista, joka sijaitsee luontopolun alussa.

Näkötorni Saltkaret
Moreenimaisema Saltkaretista nähtynä

Kuten luontopolun nimi sanoo, se kiertää Bodvatnettin järven. Järvi on kluuvijärvi, eli se ei ole enää yhteydessä mereen maankohoamisen seurauksena. Reitti kulkee sekä metsän halki että rantaa pitkin, ja maisemat olivat oikein hienot.

Matkalla näimme myös ylämaankarjaa.

Luontopolku oli kokonaisuudessaan noin 4 km pitkä ja kesti meiltä noin 1,5 h kiertää. Polku oli enimmäkseen tasaista ja helppoa kävellä, joissakin paikoissa oli kivisempää. Sitä paitsi reitti oli hyvin merkitty joten ei ollut vaaraa eksyä.

Vaelluksemme lopussa alkoi sataa, joten hieman ehdimme kastua. Mutta oli oikein kiva olla kerrankin ulkona luonnossa, pitäisi ehdottomasti lähteä useammin! Yllätyin sitä paitsi positiivisesti suuresta luntopolku-tarjonnasta Merenkurkussa, pitää kyllä kokeilla muitakin niistä. Tässä on lista luontopoluista.

Päätimme retkemme ruokailulla ravintola Berny’s:issä Raippaluodon sillan vieressä, ja ajoimme sen jälkeen tyytyväisinä takaisin Vaasaan.

Replotbron

Bergö

Yksi kesän retkikohteista oli Bergön saari Maalahden saaristossa Pohjanmaalla. Vaikka saari ei ole kovin kaukana asuinpaikkakunnastani niin tämä oli sellainen paikka jossa en ollut aiemmin käynyt. Mutta uskon, että käynti ei ollut viimeinen!

Bergöseen ei ole kiinteää maantieyhteyttä, joten sinne pääse lautalla. Tämä lautta lähtee Bredskäristä, noin 10 km länteen Moikipään kylästä Korsnäsissa. Lauttamatka kestää 10 minuuttia yhteen suuntaan, ja lähtee siis kahdenkymmenen minuutin välein. Aikataulu löytyy tästä. Olen kulkentut lautalla useita kertoja aiemmin Kaskisten ja Eskilsön välillä, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun matkustin näin isolla neljän kaistan lautalla. Nykyiseen lauttaan mahtuu korkeintaan 27 autoa, mutta isompi lautta johon mahtuu 32 autoa on suunnitteilla.

Kun saavuimme Bergöseen olisi niin kuin olisi tullut suoraan Astrid Lindgrenin ”Saariston lapset” -idylliin. Niin kaunista!

Kiertelimme vähän autolla, ja suuntana oli Skäribaren, koska olimme kuulleet että siellä on hyviä hampurilaisia. Ja hyviä ne myös olivat!

Sen enempää ei ehditty tällä kertaa nähdä, mutta ajoimme mm. kirkon ja mukavan näköisen kahvilan (Bergö Café & Hantverk) ohi. Kotiseutumuseo ja vaellusreitti siellä myös kuulemma on. Sitä paitsi siellä järjestetään useita tapahtumia kesän ja syksyn aikan, esimerkiski maastojuoksukisa Trailrun ja festivaali Skärifolk heinäkuussa, ja perinteiset saaristomarkkinat syyskuussa. Mutta me tyydyimme siis pieneen kiertoajeluun ja hampurilaisiin tällä kertaa, ja sitten oli aika lähteä lautalla takaisin.

Kinnostuneille löytyy lisätietoja Bergöstä täältä (ruotsiksi).

Päivä Tampereella

Loman toisella puoliskolla vietimme vielä muutaman päivän kesämökillä Ruovedellä, ja näiden päivien aikana teimme yhtenä päivänä päiväretken Tampereelle. Vaikka olen käynyt Tampereella monta kertaa aiemmin niin siitä on kauan aikaa kun olen tutustunut kaupungin nähtävyyksiin ja liikkunut myös ydinkeskustan ulkopuolella. Kun olimme päättäneet lähteä sinne käväisin siis visittampere.fi -sivustolla ja löysin muutaman kiinnostavan kohteen (kotisivut ovat muuten hyvin selkeät ja löytyvät monessa eri kieliversiossa!). Tässä postauksessa kerron missä paikoissa me kävimme Tampere-päivämme aikana.

Pyynikin näkötorni

Tampereella on useita näköalapaikkoja ja aloitimme päivän yhdessä niistä: Pyynikin näkötornissa. Kotisivun mukaan tämä ”on rakennettu maailman korkeimman jääkauden muodostaman soraharjun korkeimmalle kohdalle.” Aiemmin olen käynyt sekä Näsinneulassa että Sky Bar Sokos hotel tornissa Tampereella. Näkymät Pyynikin näkötornista olivat vähintään yhtä kauniit, vaikka torni ei näytä kovin korkealta.

Sanoisin että vierailu Pyynikin näkötornissa oli koko päivän kohokohta. Kun tulimme alas tornista maistoimme myös kuuluisia ja hyviä munkkeja Pyynikin munkkikahvilassa.

Tallipiha

Pyynikistä suuntasimme keskustaan ja Tallipihaan. Siellä on kivoja pieniä käsityö- ja lahjapuoteja, ja myös suosittu suklaapuoti.

Muumimuseo

Lounaan jälkeen menimme maailman ainoaan Muumimuseoon, joka sijaitsee Tampere-talossa. Siitä asti kun museo avattiin muutama vuosi sitten niin minulla on ollut mielessä että haluaisin käydä siellä. Museossa esitellään eri muumikirjoja alkuperäiskuvituksien ja kolmiulotteisten kuvaelmien kautta ja museon kotisivun mukaan se on ”täysin uudenlainen, elämyksellinen taidemuseo, joka sopii kaikenikäisille kuvataiteen ja muumien ystäville”.

Ja kyllähän se tavallaan oli mielenkiintoinen, mutta mielestäni se ei kuitenkaan ihan täyttänyt odotuksia… Olin ehkä odottanut saavani tietää enemmän kirjojen ja niiden luonnin taustasta, enkä pelkästään kirjojen esittelyä. Ehkä näyttelystä olisi saanu enemmän irti myös jos tosiaan olisi lukenut alkuperäiskirjat. Voi olla että museovierailuun vaikutti myös se, että tämä oli päivän viimeinen käyntikohde ja että energiatasot eivät enää olleet täydet. Mutta todellisille muumifaneille museo on varmaankin käymisen arvoinen, ja 12 € sisäänpääsymaksu ei myöskään tuntunut kauhean korkealta vaikka tämä ei ehkä ollut mielenkiintoisin museo, jossa olen käynyt. Tekijänoikeudellisista syistä museossa ei saanut valokuvata, joten minulla ei ole kuvia itse näyttelyistä.

Tyytyväisinä ja muutaman kokemuksen rikkaampana lähdimme sitten takaisin kesämökille ja voitiin todeta että kesä-Suomella on paljon tarjottavaa!

Saaristoristeily Jannen Saluunaan Vaasassa

Lähistöstä löytyy yllättävän monta paikkaa, jossa en ole käynyt aiemmin, ja kesähän on oivallinen ajankohta käydä sellaisissa paikoissa. Yksi minulle uusi paikka, jossa kävimme kesälomalla, on Jannen Saluuna Kuusisaaressa Vaasassa. Tässä postauksessa kerron siitä retkestä.

Kesän aikana (tänä vuonna 22.6.-11.8. 2019) m/s Tiira liikennöi päivittäin väliä Vaasan sisäsataman-Kuusisaari, jossa Jannen Saluuna sijaitsee. Koko kesän aikana lauantaisin on kaksi lähtöä, ja heinäkuussa on myös kaksi lähtöä tiistaista torstaihin. Tarkat aikataulut löydätte täältä.

m/s Tiira

Istumapaikkoja löytyy sekä veneen sisältä että ylhäältä katolta. Me istuimme ylhäällä ja meillä oli siis hyvät näköalat koko ajan. Menomatkalla teimme reilun tunnin risteilyn Vaasan saaristossa. Ohitimme muun muassa kauniita kesämökkejä sekä Strömsön uimarannan.

Näimme myös Raippaluodon sillan. Vaikka oli kaunis päivä niin avomerellä kävi kova tuuli, joten mukaan pakkaamani varavaattet tulivat tarpeeseen.

Perillä Jannen Saluunassa vietimme reilun tunnin. Siellä oli mahdollista esimerkiksi syödä heidän kalakeittoaan (mikä totta puhuen ei maistunut mitenkään erityiseltä), tai sitten muuten vaan nauttia kesäpäivästä. Myös venemaksu (18€ aikuisilta, 15€ eläkeläisiltä ja 8€ alle 12 v. lapsilta) maksettiin ravintolaan.

Tämän jälkeen lähdimme suorinta reittiä takaisin Vaasan sisäsatamaan, joten paluumatka kesti vain noin puoli tuntia. Tämä oli mukava pieni kesärekti, joka sopii kaiken ikäisille. Mukana oli pienistä lapsista eläkeläisiin (ja koiria!)

Lisätietoja Jannen Saluunasta ja heidän palveluistaan löydätte täältä.