Annika | Life is a journey

Kesäisiä päiviä Loviisassa

Innostuin Loviisasta kun luin lehtijutun siitä Mondo-lehdessä viime keväänä. Se vaikutti mukavalta pieneltä kesäkaupungilta ja ajattelin että se voisi olla mahdollinen vierailukohde kesällä. Edellisessä postauksessani kirjoitin että kävimme Hämeenlinnassa, joten päätimme sitten jatkaa sieltä Loviisaan. Tässä postauksessa kerron enemmän kaupungista ja missä paikoissa kävimme siellä.

Malmgård

Oluen ystäville merkki Malmgård on varmastikin tuttu. Malmgårdin panimo ja linna sijaitsevat noin 20 km Loviisan keskustasta, ja tämä oli meidän ensimmäinen pysähdyspaikka siellä. Alueelta löytyy siis linna, joka on yksityisomistuksessa oleva koti ja avoinna tilauksesta ryhmille kesäaikaan. Myös panimossa järjestetään panimokierroksia ja olutmaisteluita ryhmille. Kartanon puodissa myydään olutta ja tilan ruokatuotteita ja tämä on avoinna päivittäin, joten siellä kävimme. Muutama olut ja nokkospastaa tuli ostettua.

Loviisan keskusta

Kuten Hämeenlinnassa olessamme, niin myös tämä oli hyvin lämmin päivä, joten kun tulimme Loviisan keskustaan niin menimme ensin majapaikkaamme (josta kirjoitan enemmän alempana) lepäilemään vähän. Kun olimme keränneet voimia lähdimme kävelylle Loviisan keskustaan. Noudatimme Antti Helinin neuvoa tässä postauksessa ja jätimme auton parkkiin kirkon viereen.

Sieltä kävelimme ensin torin ja Raatihuoneen ohi.

Ja sitten kävelimme Kuningattarenkatua pitkin etelään päin idyllisten vanhojen puutalokorttelien läpi. Matkalla näimme myös sananlaskuja suomeksi ja ruotsiksi kadulla, sekä kauniita maalauksia.

Suolatorilta jatkoimme kävelyämme kohti merta ja Laivasiltaa. Sieltä löytyi vierasvenesatama ja kivoja pieniä puoteja.

Tämän jälkeen kävelimme Mariankatua pitkin ja ihastelimme lisää puutaloja.

Tämän jälkeen oli tauon ja kahvilakäynnin paikka, josta enemmän alempana. Ennen kuin päätimme kierroksemme Loviisan keskustassa kävimme vielä katsomassa Sibeliuksen taloa. Tämä on vanha puutalo, jossa Sibeliuksen isoäiti asui. Sibelius kävi siellä tervehtimässä isoäitiään, ja hän myös sävelsi Kullervo-sinfoniansa siellä. Sibeliustalon vieressä oli myös pieni puisto, jossa oli Sibeliuksen patsas. Edellisessä postauksessahan kirjoitin, että Sibelius on syntynyt Hämeenlinnassa, mutta hänellä oli siis myös kytköksiä Loviisaan.

Kukkukiven näkötorni

Loviisassa sijaitsee näköalatorni, jota eri yhteyksissä on sanottu Suomen kauneimmaksi näkötorniksi. Myöhemmin illalla kävimme siellä. Se oli tosiaan kaunis, ja erilainen kuin monet muut näköalatornit, joissa olen käynyt. Vaikka se ei näyttänyt kovin korkealta, niin sieltä oli kuitenkin kauniit näkymät. Ja taatusti coronaturvallinen, koska paikalla ei ollut ketään muita samaan aikaan kuin me!

Strömforsin ruukki

Kun me seuraavana päivänä lähdimme Loviisasta niin suuntasimme kohti Strömforsin ruukkia, noin 20 km Loviisan keskustasta itään. Vanhalla ruukki-alueella on mm. museoita, käsityöpuoteja, kahviloita, kesäteatteri ja kirkko. Kiertelimme pienissä puodeissa, tutustuimme ruukin historiaan Ruukkimuseossa ja päätimme vierailun vasta paistetuilla munkeilla kahvilassa. Alue oli suloinen ja idyllinen, mutta hieman pienempi mitä olin odottanut. Kaikki kaupat ja ravintolat eivät tosin olleet avoinna sinä päivänä kun kävimme siellä. Myös tästä kohteesta kirjoitettiin Mondo-lehdessä nyt syksymmällä.

Ravintola Ruukkimylly (joka ei ollut auki kun olimme siellä).

Majoitus

Majoituspaikkojen tarjonta ei ole suuri Loviisassa, mutta eihän kaupunki itsessäänkään ole kovin iso. Keskustasta löytyy kyllä ainakin yksi hotelli ja myös muutama muu vaihtoehto, mutta me päädyimme kuitenkin Willa Björksteniin, joka sijaitsee leirintäalueen yhteydessä hieman keskustan ulkopuolella. Se osoittautuikin oikein mukavaksi majapaikaksi. Olimme valinneet bungalowin omalla kylpyhuoneella, mutta päärakennuksessa oli myös huoneita, joihin kuului jaettu kylpyhuone ja keittiö. Meidän huoneemme oli kauniisti sisustettu, puhdas ja siisti. Aamiainen ei sisältynyt hintaan, mutta leirintäalueen kahvilasta olisi voinut tilata take away-aamiaisen. Meillä oli kuitenkin omat aamiaiseväät mukana.

Meidän bungalowi sijaitsi oikean puoleisessa päädyssä.

Leirintäalue sijaitsi kauniilla paikalla meren äärellä, ja siellä olisi sekä voinut vuokrata saunan että pulahtaa mereen pieneltä uimarannalta. Ainoastaan kivenheiton päässä leirintäalueesta sijaitsi myös vähän isompi hiekkaranta.

Ravintolat

Vaikka Loviisa ei ole kovin suuri niin sieltä löytyi muutamia ravintoloita ja kahviloita, joista jotkut valitettavasti oli suljettu maanantaisin, kun me olimme siellä. Muun muassa Tuhannen tuskan kahvila josta olin lukenut etukäteen ja ajatellut että siellä voisi käydä, niin oli kiinni. Mutta se ei oikeastaan haitannut, koska sen sijaan kävimme Favorit Cafe & Tea -kahvilassa, joka osoittautui oikein mukavaksi. Siellä oli hyvä tarjonta sekä suolaisia että makeisia leivonnaisia. Söimme oikein hyvää lohipiirakkaa sekä raikasta jääteetä kodikkaassa puutarhassa.

Vaikutelmia Loviisasta

En oikein tiennyt mitä odottaa Loviisasta etukäteen, koska vaikka olin lukenut paljon positiivista kaupungista niin luin myös muutana blogipostauksen jonka mukaan vaikutti siltä, että siellä ei olisi niin paljon nähtävää. Mutta jos itse on kotoisin Suomen pienimmästä kaupungista Kaskisista niin ei voi olla ihastumatta Loviisaan. Eihän siellä ollut tosi paljon nähtävyyksiä ja aktiviteetteja, mutta mielestäni se oli ihanan rento paikka, ilman tungosta. Jos siellä olisi viettänyt pidemmän aikaa niin ehkä olisi ehtinyt kyllästyä, mutta meidän lyhyttä vierailua varten se oli täydellinen! Eli jos liikkuu itäisellä Uudellamaalla niin voi kyllä oikein hyvin poiketa Loviisaan 🙂

Lisää Loviisasta voi lukea esim. tästä Matkaston jutusta, Fiftyfifty-blogista tai visitloviisan verkkosivulta.

Oletko sinä käynyt Loviisassa? Mitä pidit siitä?

Kesäretki Hämeenlinnaan

Olen useamman kerran mennyt Hämeenlinnan ohi junalla tai autolla, mutta en koskaan käynyt siellä. Koska se sijaitsee sopivan matkan päästä kesämökiltämme niin vierailu siellä on tosin monta kertaa käynyt mielessä. Tänä vuonna tartuimme tuumasta toimeen ja valitisimme Hämeenlinnan pienen kesäreissumme ensimmäiseksi kohteeksi. Tässä postauksessa kerron mitä näimme ja koimme kaupungissa.

Ahveniston maauimala

Tämä oli ensimmäinen pysähdyspaikkamme Hämeenlinnassa ja löysimme oikeastaan paikan sattumalta kun ajan kuluksemme kiertelimme autolla odottaessamme että paikka johon olimme menossa (seuraava kohta) aukeaisi. Maauimala oli rakennettu vuoden 1952 olympialaisia varten, ja silloin siellä kilpailtiin nykyaikaisen viisiottelun uintikilpailut. Maauimala on myöhemmin kunnostettu ja on nyt avoinna kävijöille sisäänpääsymaksua vastaan. Uimalan vierestä löytyy myös pieni järvi, leikkipaikka ja vaellusreitti. Tämä oli oikeastaan oikein mukava paikka, ja vähän olisi kyllä houkuttanut pulahtaa järveen lämpimänä päivänä. Mutta emme viipyneet siellä kauaa tällä kertaa, vaan jatkoimme eteen päin seuraavaan kohteeseen.

Tiiriskosken tehdas

Seuraava pysähdyspaikkamme oli Tiiriskosken tehdas, joka sijaitsee noin 7 kilometrin päässä Hämeenlinnan keskustasta. Paikka muodostuu maatilasta, jonne on vanhaan navettaan tehty kahvila ja sisustusliike. Kahvilassa on tarjolla muun muassa salaatteja ja tilan omista härkäpapujauhoista tehtyjä belgialaisia vohveleita ja lifestyle-tyylisestä kaupasta löytyy sisustustuotteiden lisäksi tilan omia ruokatuotteita. Tilalla pääsee myös tutustumaan lehmiin, kanoihin, hevosiin ja kanoihin. Oikein mukava paikka maalla, ja vohvelit olivat tosi hyviä!

Sibeliuksen syntymäkoti ja Sibeliuksen puisto

Päästyämme Hämeenlinnan keskustaan kävimme ensin Sibeliuksen syntymäkodissa. Jean Sibelius syntyi vuonna 1865 ja asui ensimmäiset 20 vuottaan Hämeenlinnassa. Hänen syntymäkodissaan on nykyään pieni museo, joka esittelee hänen lapsuuttaan. Museo ei ollut kovin suuri, mutta oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä, missä hän on kasvanut.

Sibelius oli näkyvillä muuallakin kaupungissa. Lähdettyämme hänen synnyinkodistaan kävelimme Sibeliuspuiston ohi. Siellä oli Sibeliuksen patsas, ja kovaäänisistä kuului musiikkia.

Hämeen linna ja vankilamuseo

Hämeenlinnan tunnetuin nähtävyys on varmaan linna. Se sijaitsee ihan keskustan läheisyydessä, joten sen jälkeen kun olimme tutustuneet Sibeliukseen niin jatkoimme kävelyämme linnan alueelle. Emme käyneet sisällä linnassa, vaan kiersimme sen ainoastaan ulkoa.

Samalla alueella sijaitsee myös Suomen suurin vankilamuseo, jossa varmasti olisi ollut mielenkiintoista käydä. Mutta koronarajoituksista johtuen sinne oli aika pitkä jono, eikä jaksettu helteessä ruveta jonottamaan.

Aulanko

Seuraavana päivänä kävimme Aulangon luonnonpuistossa, joka sijaitsee noin 6 km keskustan ulkopuolella. Alue on kokonaisuudessaan aika suuri ja sieltä löytyy muun muassa hotelli, golfratoja ja vaellusreittejä. Me kävimme tosin ainoastaan näköalatornilla ja sen läheisyydessä olevalla näköalatasanteella. Valitettavasti itse torni oli suljettu kunnostustöiden vuoksi, mutta maisemat olivat huikeat myös näköalatasanteelta. Kuulemma maisemat ovat innoittaneet Sibeliuksen säveltämään Finlandian.

Vanajanlinna

Vanajanlinna on myös yksi aiempi linna Hämeenlinnassa. Nykyään siellä on hotelli- ja ravintolatoimintaa, ja alueen yhteydessä sijaitsee myös yksi Suomen tunnetuimmista golfradoista. Joten jos golf kiinnostaa niin Hämeenlinna on mainio käyntikohde!

Majoitus

Hämeenlinnasta löytyy muutamia hotelleja (esim. kaksi eri Scandic-hotellia, Sokos-hotelli ja myös ainakin yksi paikallinen hotelli) sekä tietenkin myös erilaisia halvempia majoitusvaihtoehtoja. Koska hotelleissa ei ole tullut viime aikoina paljoakaan käytyä niin valitsimme tällä kertaa yhden kalliimmista vaihtoehdoista, nimittäin Sokos-hotellin. Se oli tyypillinen Sokos-hotelli, joka oli siisti, rauhallinen, ilmastoitu ja hyvä aamiainen. Aamiaista varten tuli varata aika etukäteen, joten ruuhkaa ei syntynyt ja vierailu tuntui täten varsin koronaturvalliselta. Plussaa myös hotellin kauniista sijainnista järven rannalla.

Ravintolat

Kaupungissa vaikutti olevan useita kivoja ravintoloita, mutta tulimme sinne sunnuntaina ja huomasimme harmiksemme, että monet ravintolat olivat sunnuntaisin suljettuja, vaikka olikin heinäkuu. Valitsimme siten yhden harvoista avoinna olevista ravintoloista, nimittäin Popinon. Mutta se ei ollut lainkaan huono valinta, vaan ruoka oli hyvää ja kohtuuhintaista. Drinkki hotellin baarissa sai sen jälkeen päättää illan.

Vaikutelmia Hämeenlinnasta

Hämeenlinna oli ehkä hieman pienempi kaupunki kuin mitä olin odottanut, mutta sopiva meidän lyhyttä vierailua varten. Ja jos meillä olisi ollut enemmän aikaa niin mehän olisimme voineet käydä useammassa museossa tai esim. jollain Aulangon vaellusreitillä.

Kun olimme Hämeenlinnassa oli tosi helteinen päivä. Tämän lisäksi kasvomaskien pitäminen sisätiloissa ei tietenkään helpottanut tilannetta. Ilman näitä kahta olisimme ehkä jaksaneet vielä enemmän. Mutta mielestäni ehdimme kuitenkin nähdä sen mitä olin ajatellut. Eniten kaupungissa pidin sijainnista järven rannalla monine siltoineen, mieleen tuli melkein Tukholma. Joten kaiken kaikkiaan mukava pieni kesäkaupunki!

Lisätietoja Hämeenlinnasta löytyy kaupungin verkkosivulta. Ennen matkaamme tutustuin myös Antti Helinin kirjoittamaan juttuun kaupugista sekä tähän blogipostaukseen.

Oletko sinä käynyt Hämeenlinnasta? Mitä pidit kaupungista?

Kroatia syksy 2017 osa 3: Split

Kahdessa edellisessä postauksessa olen kertonut syksyn 2017 Kroatian-matkamme kahdesta ensimmäisestä osasta, nimittäin Dubrovnikista ja Korčulasta. Tämän jälkeen oli vuorossa matkan viimeinen kohde Split, josta kerron tässä postauksessa.

Split:iin saavuimme siis lauttalla Korčulasta. Siinä vaiheessa ei enää tuullut niin kovaa, joten matka oli hieman rauhallisempi.

Maisema joka oli meitä vastassa kun saavuimme Split:iin.

Kun olimme saapuneet kohteeseen kävelimme majapaikkaamme, joka myös täällä oli asunto, Dalmatian house. Siisti ja mukava pieni asunto, ja omistaja otti meidät vastaan ja kertoi innokkaasti ja perusteellisesti kaupungin nähtävyyksistä, sekä antoi muutamia ravintolavinkkejä.

Sitten lähdimme tutkimaan kaupunkia. Ensin suuntasimme yhteen suurimmista nähtävyyksistä, Diocletaniuksen palatsiin. Tämä ei tosin toimi enää palatsina, vaan sen muurien sisältä löytyy kokonainen kaupunginosa, vanha kaupunki.

Vanhan kaupungin ulkopuolella sijaitsee Nigin Gregoryn patsas, joka oli kroatialainen piispa 900-luvulla. Tarinan mukaan patsaan varpaan hierominen tuo onnea, ja siksi se onkin hyvin kulunut.

Sitten kävelimme ylös Marjanin kukkulalle, josta oli kauniit näkymät kaupungin ylle.

Tämän jälkeen käveleskelimme vielä rantabulevardi Rivan kautta takaisin asunnolle.

Illalla olimme syömässä vanhan kaupungin kapealla kujalla sijaitsevassa ravintolassa, josta saimme vinkin vuokra-isännältämme. Omalaatuinen pieni ravintola, jossa oli käsin kirjoitettu ruokalista. Tätä ravintolaa emme kyllä varmaan omin päin oltaisi löydetty!

Tämä oli meidän matkan viimeinen päivä, ja seuraavana päivänä odotti koti-matka. Menimme bussilla Splitistä lentokentälle, josta Norwegian toi meidän takaisin Suomeen. Nyt juna-aikataulut sopivat paremmin, joten Helsingistä pääsimme suoraan Vaasan-junaan. Matka oli ollut oikein onnistunut, ja Kroatia oli todellakin käymisen arvoinen!

Kroatia syksy 2017 osa 2: Korčula

Edellisessä postauksessani kerroin syksyn 2017 Kroatian-matkamme ensimmäistestä osasta, nimittäin Dubrovnikista. Sieltä matkan oli tarkoitus jatkua Korčulan kaupunkiin, joka sijaitsee saman nimisellä saarella. Kuten aiemmin mainitsin, niin tässä vaiheessa tuuli oli yltynyt, mutta onneksi katamaraani pääsi kuitenkin lähtemään. Matka ei tosin ollut niin rauhallinen ja harmoninen kuin olin kuvitellut, vaan merenkäynti oli aika kova.

Meriteitse siirtyminen eri saarten välillä on muuten Kroatiassa helppoa. Suurin lauttayhtiö on Jadrolinija, mutta on myös olemassa muita yhtiöitä, joista voi lukea esim. tässä. Koska matkamme ajoittui aika myöhälle syksyyn niin lauttayhteyksien tarjonta oli hieman rajoitettu, mutta Kapetan Luka tarjosi yhteyden joka sopi aikatauluihimme.

Lauttamatka Dubrovnikista Korčulaan kesti noin kaksi tuntia. Kun olimme päässeet maihin kävelimme majoituspaikkaan, jonka olimme varanneet, Apartments & Room Nina. Saimme taas ystävällisen vastaanoton ja parasta oli seuraavan aamun aamupala kattoterassilla. Tämä oli ainoa majoituspaikka matkan aikana johon sisältyi aamupala, ja se oli kyllä sen arvoista. Ihanaa syödä mandariineja suoraan heidän omasta mandariinipuusta aamupalaksi.

Kuten Dubrovnikissa niin vietimme myös Korčulassa kaksi yötä, siis yhden kokonaisen päivän ja kaksi puolta päivää. Korčulan kaupunki osoittautui mukavaksi pieneksi kaupungiksi, niin kuin Dubrovnik pienoiskoossa. Siellä huomasi aika hyvin että sesonki oli lopullaan, koska monet ravintolat ja kaupat olivat jo menneet kiinni, joten kaupunki tuntui melkein vähän autiolta. Täällä ei ollut samanlaista tungosta kuin Dubrovnikissa.

Aivan kuten Dubrovnik niin kaupunkia ympäröi muuri.

Tuuli oli aika kovaa sen aikaa kun olimme saarella, joten rannalla oleskelu ei tullut kyseeseen (ei ehkä muutenkaan olisi ollut ajankohtaista tähän aikaan vuodesta), mutta kävimme kuitenkin ranalla, jossa oli pieniä kiviä hiekan sijaan.

Kroatiassa tarjotaan paljon kalaa ja äyriäisiä, ja Korčulassa löysin risoton! Aiemmat kokemukseni risotosta oli kuiva riisisekoitus jota saimme koulussa, mutta täällä söin todella hyvää äyriäisrisottoa. Eli tämän jälkeen risotosta on tullut pysyvä osa myös meidän ruokalistaamme täällä kotona.

Se aika jonka vietimme Korčulassa riitti hyvin pienen kaupungin näkemiseen. Mutta jos olisi ollut enemmän aikaa niin olisi tietenkin voinut kierellä enemmän saarella. Meillä kuitenkin odotti nyt matkan viimeinen osuus, nimittäin Split. Lisää siitä seuraavassa postauksessa!

Oletko ollut Korčulassa? Mitä mieltä olit siitä?

Kroatia syksy 2017 osa 1: Dubrovnik

Kun ei voi matkustaa niin pitää tyytyä vanhojen matkojen muistelemiseen (vaikka siinä on riskinä että nousee hirveä matkakuume). Ajattelin nyt tehdä katsauksen muutaman vuoden takaiseen matkaamme, eli syksyn 2017 Kroatian matkaan. Silloin teimme viikon pituisen kiertomatkan puolison kanssa kohteissa Dubrovnik-Korcula-Split. Tässä postauksessa kerron matkan ensimmäisestä osasta, siis Dubrovnikista.

Matka alkoi junamatkalla Vaasasta Helsinki-Vantaan lentokentälle, jossa yövyimme Forenom hostel Vantaa Aviapoliksessa ihan lentokentän vieressä. Tämä oli sopiva budjettivaihtoehto kun tarvittiin vaan sänky jossa nukkua ilman sen enempää mukavuuksia, ja kätevää että pääsi kävellen lentokentälle aikaiselle aamulennolle.

Lento lähti siis aikaisin aamulla, ja lensimme Norwegianin lennolla Dubrovnikiin. Perillä Dubrovnikissa matkustimme noin 20 km matkan lentokentältä kaupunkiin bussilla. Jäimme bussista pois vanhan kaupungin kupeessa, koska olimme varanneet asunnon, Apartment Paula, siinä läheisyydessä. Asunto ei ollut ihan valmiiksi siivottu kun saavuimme, mutta vuokra-isäntä otti meidät iloisesti vastaan ja tarjosi oluet aurinkoisella terassilla. Ei hullumpi aloitus Dubrovnikin vierailulle!

Asunto oli mukava vaikka olikin aika pieni, mutta sieltä löytyi kaikki tarvittava muutaman yön yöpymistä varten.

Vietimme yhden kokonaisen päivän ja kaksi puolta päivää Dubrovnikissa, ja tänä aikana kiertelimme vanhaa kaupunkia ja sen ympäristöjä. Muurin ympäröimä kaupunki oli mielenkiintoinen ja kaunis kapeine kujineen ja kiiltävine katukivineen. Erosi useista muista kaupungeista, missä olen käynyt. Harmi vaan että siellä oli niin paljon väkeä, vaikka sesonki olikin jo loppullaan.

Pile-portti, yksi sisäänkäynneistä vanhaan kaupunkiin.

Maisemia jotka ovat ehkä joillekin tuttuja Game of Thronesista.

Kaupungin muuri toisesta suunnasta katsottuna.

Näimme myös paljon kissoja.

Ja kävimme kävelyllä satamassa, palan matkaa keskustan ulkopuolella.

Viimeisenä Dubrovnikin päivänämme satoi. Tämä ei ehkä olisi haitannut, jos meidän ei olisi ollut pakko luvuttaa asuntomme lounasaikaan. Sitten emme oikein tienneet, mihin menisimme sillä aikaa kun odottelimme illalla Korculan saarelle lähtevää lauttaa. Yritimme mennä eri museoihin ja kauppoihin sateen suojaan, mutta muistaakseni tämä oli sunnuntai ja monet paikat kiinni.

Iltaa kohden sade loppui mutta sen sijaan alkoi kova tuuli, joten me jo huolestuimme että pääseeköhän lautta lähtemään. Miten siinä kävi saatte lukea seuraavasta postauksesta!

Oletko käynyt Dubrovnikissa? Mitä pidit paikasta?

Blogihaaste: 10 matkailufaktaa minusta

Monessa matkablogissa on viime aikoina kiertänyt Unelmatrippi-blogista lähtöisin oleva blogihaaste, jossa tulee listata kymmenen matkailufaktaa itsestään. Ajattelin myös tarttua tähän haasteeseen, joten tässä 10 matkailufaktaa minusta:

1. Rakastan lentokenttiä ja lentämistä

Tämän kohdan monet ovat maininneet matkailufaktoissaan, ja myös minä halusin nostaa sen esille tässä. Lentokenttien tunnelmassa on jotain erityistä – odotuksia ilmassa, ja sekalainen joukko erilaisia ihmisiä, jotka kaikki ovat matkalla jonnekin. Ja kun sen jälkeen istahtaa lentokoneeseen niin se on paras alku matkalle. Mutta olen myös tietoinen siitä, että lentäminen kuormittaa ilmastoa ja olen siksi myös valmis korvaamaan lentämisen muilla kulkuvälineillä kun se on mahdollista. Toivon kuitenkin, että lentokoneista ajan myötä tulee ilmastoystävällisempiä, niin että voisi hyvällä omallatunnolla lentää jatkossakin.

Tällaista näkyä ei ole vähään aikaan nähnyt.

2. En ole ikinä ollut yksin lomareissulla

Olen matkustanut yksin työmatkoilla (kotimaassa) ja olen myös matkustanut yksin ulkomaille kaverin luokse. Mutta en ole ikinä ollut lomamatkalla alusta loppuun yksin. Kauan ajattelin että matkalle tarvitsee seuraa, sellainen kuvahan minulla matkoista oli. Se oli oikeastaan vasta kun aloin seuraamaan muita matkabloggaajia ja -instagrammaajia kun tajusin että voihan sitä yksinkin matkustaa. Ja minähän viihdyn muutenkin hyvin omassa seurassani, niin miksi ei myös matkoilla? Eli kun vaan taas on mahdollista matkustaa niin tämä on bucket listallani, soolomatkailun kokeileminen.

3. Teen listoja vaikka mistä

Rakastan listoja ja taulukoita, ja siten tietokoneeltani löytyy lukuisia eri Excel-taulukoita, myös matkustamiseen liittyviä. Useimpia ulkomaan matkoja varten teen pakkaamislistan yhteen taulukkoon, ja budjetin toiseen (nämä sitten säästän että niitä voi hyödyntää myöhempiä matkoja suunnitellessa). Minulla saattaa myös olla listoja eri aikatauluista ja suunnitelmista, ja matkan jälkeen lisään matkan siihen Excel-taulukkoon, jossa kaikki tekemäni matkat on järjestelmällisesti listattu.

4. Olen suunnittelija

Edellisestä kohdasta on looginen jatkumo tähän. Halua suunnitella suurimman osan etukäteen, ja siten en ole (ainakaan vielä) lähtenyt matkalle, jossa ei esim. kaikkia majoituksia olisi varattu etukäteen. Jos lähtisi oikein pitkälle matkalle niin kaikkea ei ehkä pystyisi varaamaan etukäteen, mutta tavallisilla lyhyemmillä matkoilla haluan suunnitella mahdollisimman paljon etukäteen, niin siihen ei kulu aikaa matkan aikana. Otan myös paljon selvää kohteesta ennen kuin varaan matkan, tai viimeistään ennen kuin lähden matkaan. Useimmiten en valitse pakettimatkoja vaan suunnittelen matkani itse.

5. Olen vain käynyt yhdessä maanosassa Euroopan ulkopuolella

Vaikka olen jonkun verran matkustanut, niin suurin osa matkoistani on keskittynyt Eurooppaan, sekä muutama USA:han ja Kanadaan. Kävisin kuitenkin mielelläni myös muissa maanosissa, ainakin Aasisassa ja Oseaniassa.

6. En ole koskaan ollut laskettelu/hiihtoreissulla

En ole ikinä lasketellut eikä kukaan muukaan perheessäni ole hiihtoihmisiä, joten meidän talvilomilla olemme suunnanneet etelän lämpöön. Ainoa kerta kun olen ollut Lapissa, on yhdellä työmatkalla Inariin. Mutta haluaisin mielellään nähdä ja kokea enemmän Lappia, ja nyt kaikkine matkustusrajoituksineen ja hiihdosta kiinnostuneen puolison kanssa niin Lapin reissu ei ehkä ole enää yhtä epätodennäköinen.

7. Olen avoin useimmille asumismuodoille matkoilla

Hotelli, Airbnb-asunto, bed&breakfast, retkeilymaja, hostelli, mökki – olen kokeillut ja olen avoin useille eri asumismuodoille matkoilla. Sen ei tarvitse olla mikään luksusmajoitus mutta kuitenkin jonkinlaista tasoa – puhdasta ja siistiä, rauhallista ja turvallista voisi olla avainsanat. Teltta on pois suljettu ja nykyään myös kaikista halvimmat asumismuodot, kuten hostellit, ovat harvinaisempia. Sen sijaan olen ruvennut suosimaan vuokra-asuntoja kuten Airbnb. Ne ovat usein halvempia, ja tuntuu että sillä tavalla myös pääsee lähemmäs paikallisia. Mutta joskus, erityisesti lyhyemmällä matkalla niin on myös kiva mennä hotelliin. Joskus olisi myös mielenkiintoista testata kodinvaihtoa.

8. Kuljen mielelläni jalan matkoilla

Parhaiten mielestäni kokee matkakohteen kävelemällä, joten matkoilla jalat usein väsyy. Poikkeuksena on tietenkin pitkät välimatkat, silloinhan ehkä joutuu turvautumaan johonkin kulkuveuvoon. Vaikka mielelläni käyn katsomassa eri nähtävyyksiä niin en välttämättä kulje museosta toiseen, vaan usein kerta kaikkiaan kohteen tutkiskelu kävelemällä riittää. En myöskään kovin usein shoppaile nykyään matkoilla, vaan käytän mielummin ajan kohteeseen tutustuimseen. Mutta joitakin aktiviteetteja täytyy kyllä olla, viikon pelkkä löhöily rannalla ei ole minun juttuni.

9. Minulla on huono suuntavaisto

Monet bloggaajat ovat sanoneet omaavansa hyvän suuntavaiston, mutta minun on todella surkea! Löytääkseni paikasta toiseen ilman apua minun on täytynyt käydä paikassa useita kertoja. Joten google maps on usein käytössä.

10. Unelmoin pidemmästä ulkomaan jaksosta

En ollut ikinä vaihdossa opiskeluaikana, mikä näin jälkenpäin ehkä vähän harmittaa. Mutta juuri silloin ei minulla ollut tarvetta pidemmälle ulkomaan jaksolle. Tarve on tosin kasvanut vuosien myötä, ja nykyään unelmoin joko vähän pidemmästä matkasta, tai jonkin aikaa ulkomailla asumisesta. Mutta saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan! Tällä hetkellä pieni viikonloppumatka johonkin naapurimaahan tuntuisi luksukselta 😀

Tässä minun tämänhetkiset 10 matkailufaktaa, mutta varmaa on vielä monta mielenkiintoista yksityiskohtaa, mitä jäi kertomatta.

Sinä matkabloggaaja – tartu haasteeseen! Ohjeet alla.

**********************

10 matkailufaktaa minusta -blogihaaste

Osallistu 10 matkailufaktaa minusta -blogihaasteeseen! Tee näin ja kopioi nämä ohjeet mukaan omaan postaukseesi:

Kirjoita 10 matkailufaktaa minusta -blogipostaus, jossa kerrot otsikon mukaisesti 10 matkailuun liittyvää faktaa itsestäsi.
Linkitä jutussasi alkuperäiseen, Unelmatrippi-blogin liikkeelle laittamaan 10 matkailufaktaa minusta -postaukseen.
Haasta mukaan haluamasi määrä muita bloggaajia.
Haasteeseen voi halutessaan tarttua kuka tahansa bloggaaja myös ilman haastetta.

Blogi 2 vuotta!

Tänään on kaksi vuotta siitä, kun kirjoitin ensimmäisen postauksen tähän blogiin (ruotsinkieliselle puolelle). Päivän kunniaksi ajattelin tehdä katsauksen menneeseen blogivuoteen, eli 18.1.2020 asti tähän päivään.

Vuoden aikana olen kirjoittanut yhteensä 25 postausta epätasaisin väliajoin. Koska vuoteen ei kuulunut ulkomaan matkoja niin en kirjoittanut blogiinkaan ulkomaan matkoihin suoranaisesti liittyviä postauksia. Sen sijaan postaukset ovat käsitelleet luontopolkuja ja vaellusreittejä sekä muita retkiä ja käyntikohteita Suomessa, kahviloita ja ravintoloita Vaasassa, matka-aiheisia tv-sarjoja ja virtuaalimatkoja, sekä muutamia listoja.

Vaikka vuosi ei ole ollut mitä parhain matkabloggaajille, niin kävijämäärä on kuitenkin lisääntynyt tässä blogissa. On huomannut, että monet ovat liikkuneet tavanomaista enemmän Suomessa, koska luontopolkuja ja vaellusreittejä sekä muita retkiä ja käyntikohteita Suomessa käsittelevät postaukset ovat houkutelleet eniten kävijöitä. Etenkin kesäkuukausina monet löysivät nämä postaukset googlaamalla.

Yhteensä blogissa oli viime vuoden aikana 7470 kävijää (verrattuna 1576 kävijään edellisenä vuotena), joista noin 80 % löysi tänne hakukoneiden kautta. Eniten kävijöitä oli aikavälillä heinäkuu-lokakuu. Viisi eniten katseltua suomenkielistä postausta viimeisen vuoden aikana olivat kaikki Vaasa-aiheisia, kome vuodelta 2020 ja kaksi vuodelta 2019:

Valitettavasti luulen, ettei tämäkään vuosi tule sisältämään kovin montaa ulkomaan matkaa, mutta toivottavasti jonkun verran matkoja ja retkiä Suomessa ainakin. Joten ajatuksena on kirjoitella postauksia tänne blogiin myös tulevana vuotena.

Mistä haluaisit lukea täällä blogissa? Jätä mielellään kommentti kommenttikenttään, tai ota yhteyttä osoitteeseen annika@lifeisajourney.fi. 🙂

Yhteenveto vuodesta 2020

Vuosi 2020 lähenee loppuaan ja on aika tehdä yhteenvetoa vuodesta. Mistä aloittaisin… Vuosi oli erikoinen, ja tuskin kukaan edes vilkkaimmassa mielikuvituksessaan olisi voinut etukäteen kuvitella minkälainen siitä tulee. Monelle vuosi on varmasti ollut raskas, mutta omalla kohdalla ei pelkästään huono, vaikka se onkin ollut erilainen. Vuoden viimeisessä postauksessa olen yleensä tehnyt yhteenvetoa vuoden matkoista, mutta kovin montaa matkaahan ei tänä vuonna ole kertynyt. Ajattelin kuitenkin tehdä pienen katsauksen menneeseen vuoteen.

Matkavuosi 2020

Viime vuoden yhteenvedossa kirjoitin: ”Kävin ”vaan” kolmella ulkomaan matkalla tänä vuonna”, ja odotin että saisin ruveta suunnittelemaan tulevan vuoden matkoja ja unelmoin eri matkakohteista. Jos silloin olisin tiennyt että 2020 tulisi olemaan ensimmäinen vuosi 28 vuoteen kun en ollenkaan kävisi ulkomailla…

Ulkomaille matkustaminen on ollut lähes mahdotonta tänä vuonna, tai siihen on ainakin liittynyt liian monta riskiä ollakseen sen arvoista. Meillä oli keväälle matka varattuna Italiaan, mutta se tietenkin peruuntui. Jossain määrinhän on ollut mahdollista matkustaa kotimaassa, mutta kaikista rajoituksista ja tartuntariskistä johtuen sekään ei ole ollut ihan helppoa. Sen sijaan olemme vierailleet vanhempiemme luona ja kesämökeillämme, sekä tehneet pieniä retkiä lähiseudulla. Muun muassa olen käynyt useammalla luontopolulla kuin koskaan aiemmin:

Pilvilammen luontopolulla Vaasassa maaliskuussa, josta olen kirjoittanut tässä.
Iskmo-Jungsundin vaellusreitillä Mustasaaressa pääsiäisenä, josta olen kirjoittanut tässä.
Edvininpolulla Vaasassa kesän alussa, josta olen kirjoittanut tässä.
Tiilitehtaanmäen-Pohjoislahden luontopolulla Kristiinankaupungissa kesälomalla heinäkuun puolivälissä, josta olen kirjoittanut tässä.
Risön reitillä Vaasassa lokakuussa, josta olen kirjoittanut tässä.

Oikeastaan ainoa matka korona-aikana (jos ei lasketa käyntejä kesämökillä Ruovedellä), oli pieni kesälomareissumme Kalajoelle ja Kokkolaan. Tästä olen kirjoittanut enemmän tässä ja tässä. Muita minulle uusia käyntikohteita vuoden aikana oli mm. Susiluola ja Pyhävuori Kristiinankaupungissa, sekä ravintola Ukkokari Vaasassa.

Vaikka tietenkin on harmittanut ettei ole voinut matkustaa ulkomaille, niin se on kuitenkin tuntunut ihan ok. Asialle ei ole voinut tehdä mitään, ja kaikki olemme olleet samassa tilanteessa. Uskon kuitenkin, että pikkuhiljaa on taas mahdollista matkustaa, vaikka kaikki ei ehkä palaakaan ihan ennalleen.

Erilainen arki

Monet peruuntuneet tapahtumat vuoden aikana ovat tietenkin myös harmittaneet ja ennen kaikkea se, ettei ole voinut tavata ystäviä ja sukulaisia vapaasti silloin kun olisi halunnut. Mutta se, mitä toisaalta olen arvostanut kuluvana vuotena, on rauhallisempi arki. On oikeastaan ollut aika kiva, että kerrankin kalenterissa ei ole ollut paljoakaan menoja, puhumattakaan mistään fomosta – ovathan kaikki muutkin olleet enimmäkseen kotona. Sen sijaan on ollut aikaa luovuudelle, niin kuin erilaisille neulonta-, ompelu-, askartelu- ja viljelyprojekteille. Lisäksi etätyö osoittautui sopivan minulle paremmin kuin olisin kuvitellut, ja on ollut kiva ettei ole tarvinnut raahautua konttorille sateisina syysaamuina.

Toinen etu (sekä minulle itselleni että ilmastolle) on että vuosi myös on merkinnyt vähentynyttä kulutusta. Rahaa on lähinnä kulunut ruokaan ja asumiskustannuksiin, mutta melkein kaikki elämykset ovat jäänet pois, eikä kaupoissakaan ole tullut kierreltyä. Ajattelin jo itse asiassa ennen koronaa, että yrittäisin vuoden aikana ostaa mahdollisimman vähän uusia vaatteita. Tämä osoittautuikin odotettua helpommaksi. Ehkä 75 % vaatteistani ovat kotoilun ansioista jääneet käyttämättä vaatekaappiini, eikä myöskään ole ollut tarvetta ostaa mitään uutta. Siten ainoa täysin uusi ostamani vaate oli tuulta ja vettä pitävä välikausitakki (joka todellakin oli onnistunut hankinta!). Tämän lisäksi olen ostanut muutaman vaatteen kirppikseltä, sekä itse neulonut muutaman puseron. Vähäinen (vaate)kulutus on kyllä jotain mitä yritän ottaa mukaan myös koronan jälkeiseen aikaan.

Näin vuoden lopussa alkaa näkyä valoa tunnelissa kun koronarokotukset ovat alkaneet. Mutta varmasti joudumme vielä jonkin aikaa elämään rajoitusten kanssa. Jos jotain olen koronavuodesta oppinut niin se on, että mitään ei voi varmuudella suunnitella tai ennakoida. Siksi en viitsi edes tehdä mitään konkreettisia matkasuunnitelmia tai -unelmia tulevalle vuodelle. Mutta tietenkin toivon, että pian olisi mahdollista matkustaa taas. Siihen mennessä saamme jatkaa tässä hetkessä elämistä, ottaa oppia vuoden kokemuksista, ja toivoa valoisampaa tulevaisuutta!

Risön reitti Vaasassa

Siitä alkaa olla aikaa, kun viimeksi kävimme jollain vaellusreitillä. Mutta nyt kun pandemiatilanne on taas huonontunut ja on hieman rajoitettua, mitä voi tehdä niin ajattelin, että käynti luonnossa olisi taas paikallaan. Siksi kävimme eilen Risön reitillä, noin 7 km etelään Vaasan keskustasta.

Tämä reitti alkaa Ampujantien eteläisessä päässä, jossa on parkkipaikka. Reitti on noin 5 km pitkä kierros, josta voi poiketa kahdessa eri lintutornissa. Ensimmäinen on Ryövärinkarin lintutorni, jonne pääsee pitkospuita pitkin. Tämän lintutornin kohdalla on myös kuivakäymälä ja tulentekopaikka. Toinen lintutorni on matalampi lintujenkatselutasanne Tuovilanjoen suulla. Me kävimme vain jälkimmäisessä.

Parkkipaikalta on viitoitus ensimmäiselle lintutornille, mutta tämä on oikeastaan ainoa viitoitus koko reitin varrella.

Reitti on toisaalta helppokulkuinen ja aika helppo seurata, koska se enimmäkseen kulkee leveää hiekkatietä pitkin. Mutta muutana kerran jouduimme kyllä katsoa google mapsista, että mihin suuntan eri risteyksissä tulisi jatkaa.

Tässä alla pienempi lintutorni ja näkymä sieltä, mutta mitään lintuja emme tällä kertaa nähneet. Emme ehkä olleet paikalla oikeaan aikaan lintubongausta ajatellen.

Reitillä oli muuten vaihtelevat maisemat – vettä, peltoja ja metsää.

Reitin loppupuolella löysimme myös aika taitavasti tehtyä graffitia keskellä metsää.

Kaiken kaikkiaan saimme oikein sopivan, noin tunnin kävelylenkin! Itsekseen saimme myös kulkea. Koko reitin aikana emme nähneet ketään, ennen kuin palasimme parkkipaikalle.

Lisätietoja Pohjanmaan vaellusreiteistä löytyy esimerkiksi Vasabladetin yhteenvedosta, tai Luontoon.fi:n reittikuvauksista.

Virtuaaliset matkat

Kesän hieman paremman koronatilanteen jälkeen tilanne on nyt taas paljon paljon pahempi. Varsinkin täällä Vaasassa, jossa asun. Kesällä heräsi pieni toivo siitä, että ehkä mahdollisesti pieni ulkomaan matka voisikin olla mahdollinen vuoden loppupuolella. Mutta kaikki toivo tästä on nyt poissa eikä edes kotimaan matkailu tunnu tällä hetkellä ajankohtaiselta. Sen sijaan lähiaikoina tulee varmaan taas vietettyä aika paljon aikaa kotona. Ja kun kaikki muu siirtyy verkkoon – työ, kokoukset, treeni, sosiaaliset kontaktit ym. – niin miksi ei myös matkat? Minulla on tähtäimessä muutamia virtuaalisia matkoja, joihin olen ajatellut osallistuvani tai joihin olen jo osallistunut, ja ajattelin vinkata näistä tässä.

Mustasaaren aikuisopisto

Mustasaaren aikuisopisto järjestää useita eri livestriimattuja virtuaalisia matkoja syksyn aikana, ja olen ajatellut osallistua ainakin muutamiin niistä. Nämä virtuaaliset matkat ovat tarjolla:

21.10: Dominikaaninen tasavalta (ruotsiksi)
28.10: Pietari (ruotsiksi)
4.11: Itävalta (ruotsiksi)
11.11: Meksio (englanniksi)
18.11: Automatka Euroopan halki (suomeksi)

Kaikki nämä virtuaaliset matkat järjestetään klo 19.00-20.30, ne maksavat 15€ ja vaatii ennakkoilmoittautumisen. Lisätietoja ja ilmoittautuminen tässä.

Girl Travel Tours

Tämä yritys järjestää myös useita eri livestriimattuja virtuaalisia matkoja, kaikki ovat ilmaisia ja englanniksi. Mikäli haluaa osallistua livelähetykseen tätyy ilmoittautua ennakkoon, mutta matkat myös nauhoitetaan niin että tallennetta voi katsoa jälkikäteen. Nämä matkat ovat suunnitteilla:

12.10: Uusi Seelanti
21.10: Saksa
29.10: Transilvania
4.11: Japani
12.11: Skotlannin ylämää
17.11: Alaska
9.12: Wien
15.12: Berliini

Tämän lisäksi heidän sivuillaan on useita tallenteita aiemmilta virtuaalisilta matkoilta, mikä voi olla kätevää jos asuu Suomessa. Livelähetykset lähetetään nimittäin illalla Amerikan aikaa, eli keskellä päivää täällä Suomessa, mikä voi olla hankalaa jos on töissä. Lisätietoja matkoista ja linkkejä ilmoittautumiseen täällä.

Momondo

Myös Momondo tarjoaa virtuaalisia matkaoppaita (ruotsiksi), mm. Lontooseen, Berliiniin, Amsterdamiin, Roomaan, Rio de Janeiroon ja Pietariin. En ole vielä tarkemmin tustunut näihin, mutta siellä näyttää olevan paljon aineistoa. Täällä on lisätietoja.

Tässä siis muutama vinkki, mutta enemmän varmaan löytyy jos googlaa. Ja virtuaaliset matkat eivät tietenkään ole ollenkaan sama asia kuin oikeat matkat. Mutta ajattelen, että ne ainakin voivat toimia inspiraationa ja valmistautumisena tuleviin matkoihin, tai vanhojen muistojen muistelemisena jos matkakohde on sellainen, jossa on aiemmin käynyt. Katsoin eilen Girl Travel Toursin tallennetta matkasta Pompejista Amalfinrannikolle Italiassa, ja se antoi hyvää taustatietoa tästä alueesta. Sellaista tietoa, mikä voi olla hyödyllistä jos joskus pääsemme toteuttamaan matkaamme Roomaan ja Amalfinrannikolla, mitä olimme suunnitelleet viime keväälle…

Oletko sinä osallistunut tai ajatellut osallistua virtuaalisiin matkoihin? Onko sinulla vinkkejä muista virtuaalisista matkoista, kuin tässä mainitut?