Eilen kävimme hieman erilaisessa lounaspaikassa Vaasassa, nimittäin ravintola Ukkokarissa, joka nimensä mukaan sijaitsee pienellä karilla nimeltä Ukkokari, Gerbyssä Vaasassa. Ravintola on jo ollut olemassa muutaman vuoden, muuta uutta tälle vuodelle on että saarelle pääse nyt köysilautan avulla. Ennen saarelle on ainoastaan päässyt veneellä, tai talvella jäätä pitkin.
Lauttamatka ei ole pitkä, ehkä noin 50 metriä. Mutta pieni elämys se on kuitenkin, varsinkin lapsille uskoisin. Saari itsessään on aika pieni, lauttamatkan jälkeen seuraa lyhyt polku, ja sitten ollaankin jo perillä ravintolan kohdalla. Arkisin siellä on päivittäin tarjolla perinteistä kotiruokaa, sekä jokin keitto. Eilen lauantaina siellä oli pizzabuffetti ja savuporokeittoa. Lauantai-iltaisin siellä on myös live-musiikkia.
Pizza oli hyvä, näkymät terassilta kauniit ja syysaurinko lämmitti kivasti. Mukava pieni rekti!
Aloitin tätä postausta jo helmikuussa, mutta sitten korona tuli eikä tuntunut enää ajankohtaiselta kirjoittaa kahviloista… Vaikka vaara ei ole vielä ohi niin tilanne on onneksi nyt parempi, niin että voi käydä kahviloissa ja ravintoloissa taas, kunhan noudattaa hieman varovaisuutta. Koska Vaasaan on viime aikoina tullut joitakin uusia kahviloita niin ajattelin että postaus kahviloista, joissa tapaan käydä, voisi olla paikallaan. Aiemminhan olen kirjoittanut mm. uusista ravintoloista Vaasassa ja uusista lounasravintoloista Vaasassa.
Sweet Vaasa
Tämä on suosittu kahvila Vaasassa ja myös se kahvila, missä useimmiten käyn ystävien kanssa. Herkullisten leivosten lisäksi heillä on myös hyviä salaatteja.
Sweet Vasa sijaitsee osoitteessa Hovioikeudenpuistikko 11 ja heidän verkkosivunsa löytyy täältä.
Espresso House
Espresso House on toinen hyvä vaihtoehto kaveritreffeille. Paikka on aika saman näköinen kuin ketjun muut kahvilat ja tarjonta on tietenkin myös sama. Mielestäni oli kuitenkin kiva että kahvila tuli Vaasaan muutama vuosi sitten.
Kesä-aikaan heillä on myös ulkona terassi, jossa melkein tuntui että olisi ulkomailla 🙂
Focaccia ja tosi hyvää jääteetä.
Espresso House sijaitsee kauppakeskus Espenissä (Hovioikeudenpuistikko 16) ja heidän verkkosivunsa löytyy täältä.
Café de Paris
Café de Paris on yksi Vaasan vanhimpia kahviloita, verkkosivunsa mukaan kahvila on ollut toiminnassa vuodesta 1990. Heillä on laaja valikoima erilaisia erikoiskahveja, ja lisukkeeksi erilaisia makeita ja suolaisia leivonnaisia. Tämä on myös yksi harvoja kahviloita joka avaa todella aikaisin, joten täällä voi vaikka käydä aamiaisella.
Café de Paris sijaitsee Rewell centerissä ja heidän verkkosivunsa löytyy täältä.
Othello
Othello on toinen klassikko Vaasassa, joka on ollut olemassa vielä kauemmin kuin Café de Paris, yli 60 vuotta heidän verkkosivunsa mukaan. Heillä on yksi kahvila Palosaarella ja toinen keskustassa. Keskustan kahvilassa tapaamme joskus käydä avopuolisoni kanssa. Se ei ole mikään kovin moderni kahvila, mutta tuntuu kodikkaalta, ja siellä on halvemmat hinnat kuin monessa muussa keskustan kahvilassa.
Keskustan Othello sijaitsee osoitteessa Hovioikeudenpuistikko 19 ja heidän verkkosivunsa löytyy täältä.
Cafe Tintin Präntöö
Yksi kahvila jossa minun on ollut tarkoitus käydä siitä asti kun se joku vuosi sitten avattiin, mutta jossa kävin ensimmäistä kertaa vasta tämän vuoden alussa on Cafe Tintin Präntöö Palosaarella. Ja tämä pieni kahvila oli todellakin käymisen arvoinen. Heillä on tarjolla vohveleita sekä suolaisella että makealla täytteellä, ja ne olivat tosi hyviä! Vohvelit ovat suuria ja täytettä runsaasti, joten yksi vohveli riitti hyvin. Jos halusi sai myös ostaa vain puolikkaan vohvelin.
Café Tintin Präntöö sijaitsee osoitteessa Palosaarentie 13-17 ja heidän verkkosivunsa löytyy täältä.
PausSi Café
Yksi Vaasan uudempia kahviloita on PausSi Café. Tämä sijaitsi alun perin Kauppapuistikolla, mutta siirtyi heinäkuussa Kirkkopuistikolle. Makeiden leivonnaisten lisäksi siellä on lounassalaattibuffetti ja myös muita kevyitä lounasvaihtoehtoja. Tämähän on mainiota koska kahvila sijaitsee sekä lähellä kotiani että työpaikkaani.
Yksi kahvilan omistajista on Thaimaasta ja siksi yhtä kahvilan seinää koristaa Thaimaan rantamaisema. Myös muilla seinillä on hienoja maalauksia.
PausSi Café sijaitsee osoitteessa Kirkkopuistikko 7 ja heidän verkkosivunsa löytyy täältä.
Aveny Café
Toinen uusvanha kahvila on Aveny Café, joka avasi kesällä Hovioikeudenpuistikolla. Kahvila oli aiemmin kauppahallissa, mutta on nyt siis muuttanut. Tässä kahvilassa kävin muutaman kerran kesällä ja luulen että siitä tuli heti uusi suosikki. Täällä on myös tarjolla salaatteja, sekä hyviä suolaisia ja makeita leivonnaisia kivassa ympäristössä. Kesä-aikaan heillä on sitä paitsi kiva terassi kävelykadulla.
Aveny Café sijaitsee osoitteessa Hovioikeudenpuistikko 13, ja heidän verkkosivunsa löytyy täältä.
Syksyllä Vaasan kahvilatarjonta laajenee yhä, kun vanhan Kirkkoapteekin paikalle avataan kahvila Pharmacy House. Kiva, että kahviloita tulee lisää!
Oletko käynyt jossain näistä kahviloista vai onko sinulla joku muu kahvilavinkki Vaasassa?
Edellisessä postauksessa kirjoitin päivästämme Kalajoella. Siellä hotellissa vietetyn yön ja hotelliaamupalan jälkeen matkamme jatkui Kokkolaa kohti. Tässä kaupungissa olen käynyt muutaman kerran aiemmin, mutta en oikeastaan turistina. Siksi oli aika kiva katsoa kaupunkia matkailijan silmin.
Aloitimme kiertelemällä hieman keskustassa, ja ylitimme muun muassa tämän pienen joen? joka virtaa kaupungin läpi.
Sitten alkoikin jo olla lounaan aika. Olin etukäteen katsonut muutamia ruokapaikkoja (useimmten en jaksa tehdä sitä ennen matkoja, mutta koska tämä oli niin lyhyt matka ja halusin saada ajasta kaiken irti niin olin etukäteen selvittänyt ravintoloita sekä Kalajoella että Kokkolassa). Se paikka joka sillä hetkellä sijaitsi meitä lähimpänä oli Cafe con Afetto. Siellä oli sinä päivänä tarjolla ahventa varhaisperunoiden ja Sandefjordin kastikkeen kera, ja miten hyvää se olikaan! En tiedä milloin olisin viimeksi syönyt niin hyvää ahventa. Kiva yksityiskohta jonka huomasimme vasta tilattuamme ruoan oli, että kahvila oli laulaja Sonja Biskopin omistama 🙂 Suosittelen tätä paikkaa. Muita ravintoloita, joissa mielelläni olisin käynyt, oli Kesäravintola Mustakari, Kesäravintola Wanha Elba ja Vohvelikahvila. Mutta nämä saa jäädä toiseen kertaan.
Tyytyväisinä lähdimme katselemaan puutaloaluetta Neristan:ia. Siellä oli paljon kauniita puutaloja, muistutti paljon esim. Kristiinankaupunkia.
Tänä päivänä sää suosi meitä paremmin, ja tuli melkein lämmin kierrellä siinä yhdessä vaiheessa. Kun olimme mielestämme valmiita Kokkolan keskustassa palasimme autolle ja jatkoimme matkaa etelään päin. Kasitien sijaan ajoimme Kokkolasta Pietarsaareen läpi 7 sillan saariston. Tämä tie kulkee siis nimensä mukaan yli 7 eri siltaa, ja maisemat olivat hyvin kauniit (hieman vaikea vaan saada auton ikkunasta hyvää kuvaa).
Matkalla kävimme myös kahvilassa nimeltään Café Bryggan Öjassa. Tämä oli oikein idyllinen pieni kahvila joka sijaitsi laiturilla, käynnin arvoinen! Mutta tämä paikka ei kyllä tule vahingossa vastaan, eli onneksi olin löytänyt tämänkin etukäteen kun etsin ravintoloita.
Matkamme viimeinen pysähdys oli Pietarsaaressa, jossa kävimme avopuolisoni kaverin luona. Iltaa vietettiin vielä Forsbyssä toisen porukan kanssa, joten meni aika myöhälle yölle ennen kuin olimme taas kotona Vaasassa. Mutta oikein mukava reissu oli ollut ja sain todeta ettei tarvitse matkustaa kauas että pääsee matka-fiilikseen 🙂
Kuten mainitsin edellisessä postauksessani niin teimme kesälomalla pinenen roadtripin Kalajoelle ja Kokkolaan. Tässä postauksessa kerron reissun ensimmäisestä osasta, nimittäin Kalajoesta. Tämähän on aika klassinen kesälomakohde Suomessa, mutta vaikka se sijaitsee vain noin 2,5 tunnin päässä Vaasasta niin emme puolisoni kanssa kumpikaan olleet käyneet siellä aiemmin. Koska tänä kesänä yritimme löytää kohteita jotka eivät olisi liian kaukana niin tämä osoittautui sopivaksi vaihtoehdoksi.
Kalajoki on aika pieni, noin 12 4000 asukkaan kaupunki, minkä heti huomasimme. Kävimme ensin Kalajoen keskustassa, josssa ei oikeastaan ollut mitään nähtävää. Muutama kauppa ja kaksi lounasravintolaa. Söimme lounasta yhdessä niistä, Mamma Leone:ssa. Siellä oli tarjolla ihan hyvää kotiruokaa.
Sitten jatkoimme Kalajoen vanhaan kaupunkiin, ”Plassiin”, muutaman kilometrin päähän ydinkeskustasta. Siellä oli vanhoja puutaloja, ja kauniit näkymät joenrannasta.
Tällä alueella sijaitsee myös sahanjohtaja Santaholman asuinhuvila Havula. Emme käyneet siellä sisällä koska se olisi edellyttänyt osallistumista opastetulle kierrokselle, mutta piharakennuksessa oli taidenäyttelyitä sekä kahvila, jossa joimme kahvit/teet.
Havula.
Piharakennus kahviloineen.
Tämän jälkeen suuntasimme kohti Kalajoen kuuluisia Hiekkasärkkiä, joka siis on pitkä hiekkaranta noin 7 keskustasta etelään. Siellä on kolme hotellia, leirintäalue, ja paljon mökkejä ja asuntoja vuokrattavana. Me valitsimme tällä kertaa hotellin, ja hotelliksi valikoitui hotelli Rantakalla. Vaikka hotelli ei ulkoapäin ollut kovin komea, niin hotellihuone oli oikein kiva, ja palvelu hyvää. Plussana tietenkin ihana merinäköala.
Hotelli Rantakalla.
Hotellihuoneemme.
Kun olimme käyneet hotellilla lähdimme tutustumaan ympäristöön, ja mikä ranta! En usko että samankaltaisia dyynejä löytyy kovin monesta paikasta Suomessa, tuntui melkein kun olisi ollut ulkomailla 🙂 Rannalla on kilometritolkulla lankkupolkuja, mikä helpottaa liikkumista.
Vesi on paikoitellen hyvin matalaa, ja pitkälle mereen ulottuva hiekkasärkkä saa näyttämään siltä, että voi kävellä veden päällä.
Kuten kuvistä näkyy, päivämme Kalajoella oli pilvinen ja tuulinen, joten uiminen ja rantaelämä ei houkutellut. Mutta oli silti mukava kuljeskella ja katsella ympärilleen. Jos haluaa muuta tekemistä niin alueelta löytyy kaikenlaista, muun muassa vesipuisto Jukupark, seikkailupuisto Pakka, kartingrata, golfratoja, minigolfia, frisbeegolfia, SUP-lautojen, purjelautojen ja fatbiken vuokrausta, vaellusreitteja ym.
Alueella on myös useita eri ravintoloita, ja illalla kävimme syömässä kalaravintola Lohilaaksossa, jossa oli tarjolla erilaisia savukaloja.
Päivän päätteksi nautimme drinkit hotellin baarissa. Valitettavasti emme sään vuoksi saaneet nähdä odottamaani auringonlaskua, mutta olimme silti tyytyväisiä Kalajoki-päiväämme!
Matkamme jatkui seuraavana päivänä, mutta tästä lisää seuraavassa postauksessa.
Jos haluaa lisätietoja Kalajoesta kannattaa käydä sivulla visitkalajoki.fi.
Kesäloma on ohi ja se meni kuten ennenkin hujauksessa. Tuntuu vähän haikealta että loma on loppu, ja myös että kesän viimeinen kuukausi on alkanut. Samalla on tietenkin ihan kiva palata taas rutiineihin. Tämä kesä on varmaan monelle ollut hieman erilainen. On ollut oikein mukavaa seurata somesta kaikkien kotimaan matkoja ja olen tutustunut moneen uuteen kohteeseen Suomessa pelkästään tällä tavalla. Myös Suomessahan on niin paljon nähtävää ja koettavaa!
Omalta osalta kesä ei tosin eronnut hirveästi aikaisemmista kesistä, koska en muutenkaan ole viime vuosina tehnyt montaakaan ulkomaanmatkaa kesällä. Ainoa ero oli oikeastaan että kesätapahtumat jäivät tältä kesältä väliin, mutta toisaalta oli mukavaa että ei kalenterissa ollut mitään tiettyjä tapahtumia mitä sovittaa aikatauluun. Olemme toisin sanoen tänä vuonna tehneet suurin piirtein samankaltaisia asioita kuin kesälomilla yleensä, eli viettäneet aikaa kesämökeillä ja vanhempien luona (ja tehneet pieniä retkiä näistä paikoista joista olen kirjoittanut esim. tässä ja tässä), sekä tehneet pienen roadtripin Kalajoki-Kokkola-Pietarsaari (josta kirjoitan enemmän myöhemmin). Reissujen välissä olemme viettäneet päiviä kotona Vaasassa, jolloin olemme muun muassa täyttäneet pakastimen marjavarastoja sekä hoitaneet sellaisia asioita mitä ei muuten ehdi tai jaksa. Sää ei aina ole ollut mitä parhain, mutta se ei kuitenkaan ole loman viettoa hirveästi haitannut, vaan on ollut aika mukavaa olla sisällä tekemässä erilaisia kotiaskareita sateisina päivinä.
Vaikka tuntuu siltä, että kesä on loppu kun loma on loppu niin toivotaan kaunista elokuuta vielä, ja että voi tehdä kesäisiä juttuja iltaisin ja viikonloppuisin. Näyttää ainakin tällä hetkellä lupaavalta kun viikonlopulle on ennustettu lämpöaaltoa!
Kesäinen kuva kesämökiltä Kaskisista ihan loman alusta, kun koko kesäloma oli vielä edessä.
Kuten mainitsin edellisessä postauksessani, kävimme Kristiinankaupungissa myös luntopolulla. Tämä oli Tiilitehtaanmäen-Pohjoislahden luontopolku joka sijaitseen aivan Kristiinankaupungin keskustan läheisyydessä. Vehreän kasvillisuuden ja kapeiden polkujen ansioista tämä oli kyllä yksi viihtyisimmistä luontopoluista, joissa olen käynyt!
Reitin voi aloittaa kolmesta eri paikasta, joko jommasta kummasta Pohjoislahden puoleisista parkkipaikoista, tai Tiilitehtaanmäen parkkipaikalta Tiukantien vierestä. Kokonaispituus päästä päähän on noin 5 km. Jos kulkee koko reitin päästä päähän voi joko mennä samaa reittiä takaisin, tai kiertää keskustan kautta. Reitti näkyy alla olevassa kuvassa, ja tarkemman kartan saa esille jos klikkaa ”Pohjoislahden lunotopolku”-linkkiä tällä sivulla.
Me aloitimme Tiilitehtaanmäen parkkipaikalta (kartan alalaidassa), kävelimme noin reitin puoliväliin ja käännyimme sitten takaisin. Kuljimme sinistä reittiä pitkin, joka oli selkeästi merkitty sinisin merkein puihin.
Polku oli helppokulkuinen vaikkakin useimmiten aika kapea. Paikoitellen kasvillisuus levisi polulle, joten pitkät housut olisivat olleet paremmat kuin ne lyhyet mitä minulla oli.
Myös vettä ja laitumia näimme reitin varrella, hyvällä tuurilla voi jopa nähdä lampaita.
Reitin kohokohta oli riippusilta Tiukan joen yllä, joka sijaitsee suurin piirtein reitin puolivälissä. Sen lähettyvillä on myös grillipaikka ja kuivakäymälä.
Maisema sillalta.
Mukava pieni kävely siis ja saimme melkein olla yksin, ainoastaan kaksi muuta porukkaa tuli vastaan. Koska luontopolku sijaitsee niin lähellä Kristiinankaupungin keskustaa, sen voi helposti yhdistää vierailuun kaupungissa!
Loma on alkanut ja ensimmäiset päivät olemme viettäneet kotiseuduillamme, siis Kaskisissa ja Kristiinankaupungissa. Ja vaikka olemme siellä varttuneet niin sieltä löytyy edelleen uusia käyntikohteita. Tällaisia olivat minulle esimerkiksi Susiluola ja Pyhävuori, joissa kävimme eilen.
Susiluola
Susiluola sijaitsee noin 18 km Kristiinankaupungin keskustasta, lähellä Karijoen kuntaa. Luola muodostuu kallioraosta, ja siitä tuli suosittu käyntikohde vuoden 1996 jälkeen kun siellä tehtiin löydöksiä jotka mahdollisesti ovat peräisin paleoliittiseltä ajalta, eli noin 120 000-130 000 vuoden takaa. Nämä ovat siinä tapauksessa ainoat Pohjoismaista löydetyt jäännökset neanderthalinihmisistä.
Luolaan pääsee noin 400 pitkän polun kautta, ja vaikka se ei ole pitkä niin siinä ehti jo pulssi hieman kohota koska maasto oli melko haastavaa ylämäkeä. Perillä luolan luona itse aukko on suojattu rautaverkolla, mutta siitä pystyy kuitenkin kurkistamaan sisään luolaan, vaikka siellä ei paljoa nähtävää tällä hetkellä ollutkaan.
Polku luolalle.
Susiluola ulkoapäin.
Luola sisältä.
Tosin siitä on kiistelty jos löydökset tosiaan ovat peräisin neanderthalinihmisistä, mutta jos näin on niin sehän on aika jännää 🙂 Tästä voi lukea lisää susiluolasta, ja myös tästä uutisartikkelista.
Luolakäyntimme jälkeen jatkoimme viitoitettuja polkuja pitkin Susiluolan näköalatornille, mistä näki Kaskisiin asti.
Näköalatorni.
Näköala tornista, joka oli todellisuudessa kauniimpi kuin tässä kuvassa.
Ohitimme myös kivipellon, ns. pirunpellon.
Pyhävuoren ulkoilualue
Susiluolan jälkeen jatkoimme matkaa autolla noin 4 km Pyhävuoren ulkoilualueelle. Siellä on talviaikaan laskettelurinne ja hiihtolatuja, ja kesäaikaan eri pituisia vaellusreittejä. Siellä on myös pieni järvi hiekkarantoineen lämpimiä kesäpäiviä varten, ja nuotipaikkoja jos nälkä yllättää.
Järvi ja hiekkaranta.
Talviaikaan siellä on myös ravintola, mutta se oli nyt kiinni. Samassa rakennuksessa on myös ollut näyttely Susiluolan tutkimuksista, mutta sinnekään ei nyt päässyt. Ravintolarakennuksen yhteydessä olevaan näköalatorniin pääsi ainakin kiipeämään, ja sieltä näkyi suurin piirtein samat kauniit maisemat kuin Susiluolan näköalatornista.
Näköalatorni ja ravintola.
Tällä kertaa emme käyneet millään vaellusreitillä, vaan kiertelimme ja tutustuimme ainoastaan alueeseen. Pyhävuori on Pohjanmaan korkein kohta, joten sieltä oli kauniit näkymät.
Kuten monessa muussa samankaltaisessa paikassa niin siellä on myös uudet kuntoportaat.
Oli mielenkiintoista nähdä muutamia uusia paikkoja lähiympäristössä, ja jos näinä korona-aikoina ei halua tavata paljoa muita ihmisiä niin nämä käyntikohteet sopivat mainiosti. Susiluolan luona ei nähty ketään muita, ja Pyhävuorella näimme vain muutamia muita.
Kristiinankaupungin vierailumme aikana kävimme myös tutustumassa Tiilitehtaanmäen luontopolkuun, mutta tästä lisää seuraavassa postauksessa!
Tämä kesä tulee varmaan jäämään historiaan kotimaan matkailun kesänä, ja minä ajattelin siksi kantaa korteni kekoon ja jakaa vinkkejä käyntikohteista omassa lähiympäristössäni. Tässä postauksessa keskityn siis Pohjanmaan käyntikohteisiin. Tarkoituksena ei ole antaa kaiken kattava kuva Pohjanmaan tarjonnasta, vaan koota joitakin aiemmin kirjoittamiani postauksia ja täydentää niitä muilla linkeillä ja vinkeillä.
Pohjanmaan eteläinen alue
Aloitetaan etelästä, ja kaikki kolme Pohjanmaan eteläisintä kuntaa Kaskinen, Närpiö ja Kristiinankaupunki ovat käymisen arvioisia.
Entisenä kaskislaisena sydämeni tietenkin sykkii erityisesti Kaskisille. Suomen pienin kaupunki, kaunis puutalokaupunki meren äärellä, jossa ei todellakaan ole tungosta. Jos haluaa nauttia kauniista ympäristöstä tapaamatta montaakaan ihmistä kannattaa käydä täällä! Lisää Kaskisista olen kirjoittanut täällä (ruotsiksi) ja lisätietoja kaupungista löytyy myös visitkaskinen.fi-sivustolta.
Kristiinankaupungista löytyy yksi Suomen kapeimmista kaduista, nimittäin Kissanpiiskaajankuja.
Närpiö on tunnettu kasvihuoneistaan ja tomaateistaan, ja käynti kasvihuoneravintolassa Lind’s kök:issä voi olla mielenkiintoinen kokemus. Kaupunki on myös tunnettu kesäteatteristaan. Lisätietoja siitä mitä Närpiössä voi nähdä ja tehdä löytyy visitnarpes.fi-sivustolta.
Vaasan seutu
Matkalla pohjoisempaan Vaasan päin kannattaa poiketa Bergön saaressa Maalahden saaristossa. Tähän saaristoidylliin mennään lauttalla, ja lisää kesän 2019 retkestäni Bergöseen olen kirjoittanut täällä.
Vaasassa on paljon nähtävää ja tekemistä. Useita eri museoita, ravintoloita, rantoja ja erilaisia aktiviteetteja. Ehkä haluaa käydää kirpputoreilla, tai jollain luontopolulla, kuten Pilvilammen luontopolulla tai Edvininpolulla. Kesällä voi olla kiva tehdä saaristoristeilyn Jannen Saluunan, kuten me teimme kesällä 2019. Vinkkejä ravintoloista olen kirjoittanut täällä ja täällä. Kattavampi kuva Vaasan tarjonnasta löytyy visitvaasa-sivustolta.
Vaasan tori korona-aikaan. Yleensä on kyllä vilkkaampaa, varsinkin kesäaikaan.
Mustasaari on Vaasan naapurikunta ja myös siellä on useita vaellusreittejä, esimerkiksi Iskmo-Jungsundin vaellusreitti ja luontopolku Bodvattnetin kierto. Viimeksi mainittu on osa Merenkurkun maailmanperintöaluetta, ja matkalla sinne ylitetään myös Suomen pisimmän sillan, Raippaluodon sillan. Lisätietoja Mustasaaresta löytyy täältä.
Pohjanmaan pohjoinen alue
Myös Vaasan pohjoispuolella on useita kivoja kesäkaupunkeja, esimerkiksi Pietarsaari ja Kokkola, joista molemmista löytyy kauniit puutaloalueet. Kesällä 2020 vietimme kesäpäivän Kokkolan seudulla, josta lisää täällä. Myös Lähtöportti on kirjoittanut Pietarsaaresta ja Kokkolasta täällä ja täällä. Myös esimerkiksi ruotsinkielinen blogi Mariasmemoarer antaa useita hyviä vinkkejä Pohjanmaan pohjoisimmille alueille täällä ja täällä.
Missä paikoissa sinä olet käynyt tai haluaisit käydä Pohjanmaalla? Onko sinulla muita vinkkejä Pohjanmaan käyntikohteista yllä mainittujen lisäksi?
Tämä korona-aika on saanut aikaan sen, että liikun lähiympäristössä enemmän kuin aiemmin. Viime viikolla kävin yhdellä mukavalla kuntopolulla, jossa olen kauan ajatellut käydä, nimittäin Edvininpolulla. Tämä on noin 1,3 km pitkä kuntorata Asevelikylän kaupunginosassa Vaasassa. Reitti ei siis ole pitkä, mutta erikoiseksi sen tekee se, että sitä reunustaa yli 100 omaperäistä taideteosta. Teokset on tehnyt paikallinen taiteilija Edvin Hevonkoski (1923-2009), ja ne ovat tehty puusta, romumetallista ja kierrätysmateriaaleista. Osa liittyy historiaan tai satuihin, ja muut vaan ovat mielikuvituksellisia. Muun muassa Tarja Halonen, peikkoja ja erilaisia eläimiä löytyy teosten joukosta. Mielenkiintoinen käyntikohde kaiken ikäisille! Tässä alla muutama kuva.
Edvininpolku alkaa osoitteesta Aleksis Kiventie 59, ja tienvarresta löytyy tämä kyltti ja patsas:
Listan aika taas! Ruotsalainen matkabloggaaja Swedish Passport kirjoitti kaupunki-aakkoslistan, eli jokaiselle kirjaimelle yksi kaupunki jossa hän oli käynyt. Oh darling teki Ruotsiversion, ja Marias Memoarer Suomiversion. Joten minä päätin tehdä Suomiversion myös. Jotkut kirjaimet olivat hieman hankalia, ja toisille taas olisi löytynyt useampi vaihtoehto. Niisä tapauksissa valitsin yhden. Blogin ruotsinkieliseltä puolelta löytyy sama lista, mutta listassa on osittain eri kuntia, eri alkukirjaimista johtuen.
A niin kuin …. – tämähän ei ala kovin hyvin, ei tule mieleen yhtäkään A:lla alkavaa kuntaa, jossa olisin käynyt!
B niin kuin …. – suomeksi ei myöskään löydy B:llä alkavaa kuntaa, ruotsiksi tähän kohtaan sopi ”Björneborg” (Pori).
C ja D …. – näillä kirjaimilla alkavia kuntia löytyy huonosti.
E niin kuin Espoo – siellä olen käynyt ainakin ystävän luona, ja joskus myös sukuloimassa.
F niin kuin Forssa – oikeastaan en ole ehkä käynyt Forssassa, mutta usein on tullut siellä pysähdyttyä huoltoasemalla matkalla Helsinkiin.
G niin kuin Geta Ahvenanmaalla– Getavuorilla kävin viime syksynä ystävän kanssa, kun olin yhdistetyllä työ- ja lomamatkalla Ahvenanmaalla.
Getavuoret Ahvenanmaalla.
H niin kuin Hanko – siellä kävimme kerran perheen kanssa kun olin muistaakseni ylä-asteella. Kaunis kesäkaupunki!
I niin kuin Ikaalinen – Ikaalisten kylpylässä olemme myös joskus käyneet perheen kanssa.
J niin kuin Jyväskylä – työskentelin yhden lukukauden Jyväskylän yliopistossa, ja vaikka työ tapahtui pääosin etänä, niin kävin siellä muutamalla työmatkalla. Olen joskus tainnut vapaa-ajallakin käydä Jyväskylässä.
K niin kuin Kajaani – siellä asuin ja opiskelin kaksi vuotta.
Kajaanin keskustassa.
L niin kuin Lieksa – siellä kävimme kerran koulumatkalla lukiosta, ja se on ainoa kerta kun olen käynyt Itä-Suomessa.
M niin kuin Maarianhamina Ahvenanmaalla – siellä olen käynyt useita kertoja, viimeksi tosiaan viime syksynä.
N niin kuin Närpiö – siellä olen viettänyt paljon aikaa nuoruusvuosina. Olen käynyt siellä ylä-asteen ja lukion, soittanut Närpiön koulusoittokunnassa ym. Vieläkin minulla on sieltä monta hyvää ystävää.
O niin kuinOulu – siellä kävin kerran asuessani Kajaanissa, ja sen jälkeen olen myös käynyt siellä muutamalla työmatkalla.
Tunnettu toripoliisi Oulussa.
P niin kuin Parainen – siellä kävimme kerran perheen kanssa loma-asuntomessuilla, samalla matkalla kun kävimme myös Hangossa.
Q niin kuin …. – vaikea kirjain!
R niin kuin Rautavaara – siellä olimme leirikoulussa ala-asteella.
S niin kuin Seinäjoki – siihen nähden miten lähellä Seinäjoki on, niin en ole käynyt siellä kovin usein. Mutta tuleehan siellä joskus käytyä, viimeksi viime syksynä kun kävin siellä käsityömessuilla.
T niin kuin Turku – siellä olen myös opiskellut kaksi vuotta.
Auranjoki aurinkoisena kesäpäivänä.
U niin kuin Uusikarlepyy –Pohjanmaalla sijaitseva kunta, josta olen ainakin ajanut läpi.
V niin kuin Vaasa – nykyinen kotikaupunkini useamman vuoden takaa.
W, X, Y, Z – hypätään nämä kirjaimet yli.
Ä niin kuin Äänekoski – siellä isä oli yhdessä vaiheessa töissä, joten kävin silloin siellä.
Ö niin kuin – eipä taida suomeksi olla mitään Ö:llä alkavaa kuntaa… ruotsiksi tähän sopi ”Östermark” (Teuva), josta isäni on kotoisin. Joten niin kauan kuin isoäitini eli kävimme usein siellä tervehtimässä häntä.
Ei ihan kaikkiin kirjaimiin löytynyt sopivaa kuntaa, mutta aikaa moneen kuitenkin!
